One Nation under God

 

One Nation under God

Atte Korhola 24.4.2026 

Tämän vuoden helmikuussa pidetyn kansallisen rukousaamiaisen yhteydessä presidentti Trump ilmoitti, raikuvien suosionosoituksien saattelemana, järjestävänsä Washingtonin kuuluisalla National Mall -aukiolla toukokuussa koko kansan rukoustapahtuman, jonka tarkoituksena on ”vihkiä Amerikka juhlallisesti uudelleen Jumalan alaiseksi kansakunnaksi”.

Toukokuun 17. päivänä jäljestettävän tapahtuman nimeksi on nyt päätetty ”Rededicate 250: A National Jubilee Of Prayer, Praise & Thanksgiving” ja se on osa tapahtumasarjaa ja aloitteita, joiden tarkoituksena on juhlia itsenäisyysjulistuksen allekirjoittamisen 250-vuotispäivää.

Kuulostaa mahtavalta, eikö? Hienoa, että meillä on vielä olemassa presidenttejä, jotka kunnioittavat Jumalaa ja haluavat vihkiä koko kansansa Korkeimman alaisuuteen.

Näinkin toki voisi ajatella, ellei tuntisi tarkemmin mitä Yhdysvalloissa on parhaillaan meneillään, ja mitä tämänkin tapahtuman taustalta löytyy.

Asia on täysin selvä. Kysymyksessä ei ole kansakunnan juhla, uskonnollinen juhla tai edes kristittyjen juhla. Koko tapahtuma on omistettu vain yhdelle kapealle kristinuskon ääripään tulkinnalle, joka on paljon selvemmin politiikkaa kuin uskontoa.

Tilaisuudesta on tulossa kristillisen nationalismin pullistelunäytös.

Koko päivän kestävän tapahtuman yksi pääsuunnittelijoista on itse itsensä historioitsijaksi nimittänyt poliittinen aktivisti David Barton, joka on perustanut Texasiin WallBuilders-nimisen järjestön levittämään pseudohistoriallista sanomaa Yhdysvaltain kristillisistä juurista. Ei siis ihme, että happeningin mainoksena on käytetty Bartonin suosikkimaalausta George Washingtonista rukoilemassa polvillaan Valley Forgen metsässä brittijoukkojen lähestyessä Philadelphiaa itsenäisyyssodan aikana vuonna 1777.

Maalaus ruokkii mytologisnostalgisena kangastuksena nationalistikristittyjen kaipuuta valkoiseen kristilliseen ylivaltaan, johon he haaveilevat vihkivänsä nyt maansa uudelleen. Eikä tehtävän jaloudessa järjestäjiä tunnu häiritsevän lainkaan tieto siitä, että koko tarina Washingtonista rukoilemassa lumihangessa valkoisen hevosen vieressä on paljastunut modernin historiallisen tutkimuksen valossa keksityksi.

Maaliskuussa kristillisillä viestintäpäivillä pitämässä puheessaan ”sotaministeri” Pete Hegseth, yksi tulevan Rededicate 250 -juhlan pääpuhujista, esitti – angloisraelismin kaikuja mukaillen – Yhdysvaltojen synnyn pohjautuvan ”pyhään liittoon” Jumalan kanssa ja väitti, että Vanhasta Testamentista ja Uuden Testamentin kristillisistä evankeliumeista löytyy suora yhteys länsimaisen sivilisaation ja USA:n kehitykseen.

Kristityt nationalistit ajattelevat, että Amerikka on eksistentiaalisessa taistelussa hyvän ja pahan välillä ja Jumala on heidän puolellaan. Kuten olen tuoreessa Kanava-lehden artikkelissani esittänyt, kristillinen nationalismi on vahvasti yhteydessä auktoriteettiin, käskyvaltaan ja rajoitettuun kulttuuriseen moniarvoisuuteen perustuvaan hallintotapaan. Sen mukaan yksilön oikeuksista tai perustuslaillisesta demokratiasta ei juuri tarvitse välittää. Sosiaaliset, rodulliset ja sukupuolihierarkiat ovat heistä osa Jumalan suunnitelmaa.

Trump on ilmoittanut johtavansa tapahtumaa ja suorittavansa kansakunnan vihkimisen uudelleen Jumalan alaisuuteen. Termi ”uudelleen” on tässä yhteydessä äärimmäisen tärkeä. Kristityt nationalistit ajattelevat antikristillisten ja liberaalien demokraattivoimien ryöstäneen heiltä heille alun perin kuuluvan maansa. Nyt tapahtuu suuri historiallinen restituutio, jossa vääryys hyvitetään.

Tilaisuuden muu puhujakaarti heijastaa Trumpin konservatiivisen uskonnollisen tukijoukon ydintä: puhujat ovat pääosin evankelikaalisia nationalistikristittyjä, joiden joukossa on muutamia merkittäviä ultrakonservatiivisia katolilaisia.

Monilla tilaisuuteen puhujaksi kutsutulla pastorilla, kuten Jack Graham, Jentezen Franklin, Samuel Rodriguez, on suorat yhteydet kristillistä ylivaltaa hamuavaan dominionistiseen New Apostolic Reformation -liikkeeseen, josta kerron kirjassani ”Kristillinen äärioikeisto ja Trump”. Tähän joukkoon lukeutuu myös Lorenzo Sewell, joka johtaa 180 Church -seurakuntaa Detroitissa ja jonka hurmahenkisen rukouksen muistamme Trumpin toisessa virkaanastujaisseremoniassa. Myös konservatiivinen kommentaattori Eric Metaxas, äänekäs nationalistikristitty ja Trumpin vankkumaton liittolainen, on puhujien joukossa.

Presidentti Donald Trumpin on määrä keskustella tilaisuudessa videon välityksellä kristillisen nationalismin keulakuvaksi viime aikoina profiloituneen pastori Franklin Grahamin kanssa. Franklin Graham, joka on edesmenneen ”Amerikan ääneksi” kutsutun evankelista Billy Grahamin poika, pitää oman puheensa National Mallille kokoontuvalle väkijoukolle videoviestin välityksellä, mutta hänen tyttärensä Cissie Graham Lynch, puhuu paikan päällä. Esiintyjien joukossa on myös toisen kuuluisuuden jälkipolvea, nimittäin kristillisen äärikonservatismin ja nationalismin edesmenneen keulakuvan, Pat Robertsonin, tyttärentytär Abigail Robertson. Isoisänsä tapaan yhtä kiihkeä oikeistokristitty Abigail on taattonsa perustaman Christian Broadcasting Network (CBN) -televisiokanavan New Yorkin kirjeenvaihtaja. 

Myös Yhdysvaltain protokollapäällikön, Monica Crowleyn, on määrä puhua tilaisuudessa. Crowley kertoo olevansa häpeilemätön kristitty sionisti, joka puolustaa Israelin valtiota kaikissa tilanteissa, missä ja milloin tahansa. Hän on ilmoittanut kokevansa erityistä Jumalan läheisyyttä ja voimaa juuri niissä hetkissä, jolloin hän on asettunut Israelin rinnalle islamia ja sen muita vihollisia vastaan.

Mukana on kaksi katolista piispaa: piispa Robert Barron, joka johtaa Winona-Rochesterin hiippakuntaa Minnesotassa, sekä kardinaali Timothy Dolan, joka on äskettäin jäänyt eläkkeelle New Yorkin arkkihiippakunnan piispan virasta. Molemmat kuuluvat Trumpin perustamaan uskonnonvapauden komissioon, jonka puheenjohtaja ilmoitti vastikään maan perustuslakiin kirjatun valtion ja kirkon eron olevan ”suurin vale, mitä maassa on sen historian aikana esitetty”.

Ainoa luettelossa oleva ei-kristillinen uskonnollinen johtaja on rabbi Meir Soloveichik, joka johtaa Shearith Israel -seurakuntaa New Yorkissa ja toimii myös Trumpin uskonnonvapauden komissiossa.

Puhujakokoonpanosta loistaa poissaolollaan muiden ei-kristillisten uskontojen tai alkuperäiskansojen hengellisten perinteiden edustajat sekä johtajat muista perinteisistä kristillisistä kirkkokunnista (katolisen kirkon lisäksi) tai edustajat mustista kirkkokunnista. Tilaisuuden musiikistakin vastaavat ultrakonservatiivisten kristillisten oppilaitosten kuorot Liberty Universitystä ja Hillsdale Collegesta.

”Kutsumme amerikkalaisia ympäri maata kokoontumaan National Mallille rukoilemaan ja kiittämään”, Trump kuulutti kristillisellä rukousaamiaisella. Ohjelman kapea uskonnollisten perinteiden kirjo kertoo kuitenkin jostain muusta. Se kielii Trumpin hallinon suurisuuntaisesta agendasta asettaa nationalistikristittyjen tulkitsema konservatiivinen kristinusko keskiöön Yhdysvaltain vision ajamisessa. Se on muut pois sulkevaa, eksklusiivista me vastaan he -ideologian häikäilemätöntä junttaamista.

On selvää, että tapahtuma tulee tuottamaan iloa ja yhteenkuuluvuutta nationalistikristittyjen tavoin ajatteleville kristityille niin Amerikassa kuin meillä Suomessakin. Sama valtaistuminen tapahtui Charlie Kirkin muistojuhlassa, joka oli salakavala sekoitus kristillistä jargonia ja vihaa uhkuvaa poliittista paatosta. Täällä meilläkin monet kristityt riemuitsevat siitä, kuinka poliittiset vaikuttajat uskaltavat rapakon takana niin rohkeasti huutaa puheissaan ”Christ is King”, tajuamatta lainkaan, että kysymyksessä on valkoista etnonationalismia ja antisemitismiä kannattavan liikkeen yksi tunnussloganeista.

Kristillinen nationalismi vaikuttaa hahmottavan maailman paikkana, jossa vallitsee kosto, halveksunta ja nöyryytys, eikä se kykene kuvittelemaan anteliaisuutta tai solidaarisuutta. Meille muille, joille empatia ei ole syntiä ja jotka yhä välitämme lähimmäisistämme, Trumpin lanseeraama tilaisuus on yhä kirkkaampi syy taistella ihmisarvon, vapauden, demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kaikkien ihmisten tasa-arvon puolesta, mukaan lukien uskonnolliset ja seksuaaliset vähemmistöt.

Nämä luettelemani arvot ovat syvästi eurooppalaisia arvoja ja sattumoisin myös samoja, joita nasaretilainen puuseppä kehotti meitä omaksumaan.